Eteisvärinä vai eteislepatus: näin erotat ne EKG:ssä

Eteisvärinä: kaaos eteisissä

Eteisvärinässä eteisillä ei ole lainkaan järjestäytynyttä sähköistä toimintaa. Satoja pieniä, kaoottisia impulsseja minuutissa saapuu eteis-kammiosolmukkeeseen, joka päästää osan niistä läpi sattumanvaraisesti. EKG:ssä se näkyy näin:

• Ei oikeita P-aaltoja, vain epätasainen, aaltoileva perustaso (värinäaallot), joka voi olla karkea tai niin hieno, että se näyttää lähes suoralta.
• Täysin epäsäännölliset R-R-välit: mitkään kaksi lyöntien väliä eivät ole aivan samat, eikä niissä ole kaavaa.
• Kapeat QRS-kompleksit, ellei samalla ole haarakatkosta.

Eteisvärinä, 6 sekuntia nopeudella 25 mm/s. Laske pienet ruudut R-aaltojen välissä: määrä ei ole koskaan sama kahdesti.

Eteislepatus: yksi kierto, joka pyörii ympäri

Eteislepatus on järjestäytynyttä. Yksi sähköinen kiertorata, yleensä oikeassa eteisessä, kiertää noin 300 kertaa minuutissa. Jokainen kierros tuottaa lepatusaallon, ja yhdessä ne muodostavat tutun sahalaitakuvion, joka näkyy selvimmin kytkennöissä II, III ja aVF. Eteis-kammiosolmuke ei pysty johtamaan 300 impulssia minuutissa, joten se päästää tyypillisesti läpi joka toisen. Tämä on 2:1-johtuminen, ja se antaa kammiotaajuudeksi noin 150.

• Sahalaitaiset lepatusaallot P-aaltojen tilalla, noin 300 minuutissa.
• Yleensä säännölliset R-R-välit, koska johtumissuhde on tavallisesti kiinteä, useimmiten 2:1.
• Syke, joka on usein hyvin lähellä 150:tä.

Eteislepatus 2:1-johtumisella, 6 sekuntia. Joka toinen lepatusaalto osuu QRS:n ja T-aallon sisään tai aivan viereen, ja siksi 2:1-lepatus jää niin helposti huomaamatta.

Neljä kysymystä, jotka erottavat ne

1. Onko rytmi säännöllinen? Täysin epäsäännöllinen viittaa värinään. Säännöllinen viittaa lepatukseen tai johonkin aivan muuhun.
2. Miltä perustaso näyttää? Kaoottinen, epätasainen värinä viittaa eteisvärinään. Toistuva sahalaita viittaa lepatukseen.
3. Onko taajuus noin 150? Säännöllisen kapeakompleksisen takykardian lähes tasan 150:ssä pitäisi aina saada ajattelemaan 2:1-lepatusta.
4. Vaihteleeko johtumissuhde? Lepatus, jossa 2:1 vaihtelee 3:1:n tai 4:1:n kanssa, muuttuu epäsäännölliseksi ja voi näyttää värinältä. Silloin R-R-välit kuitenkin hyppivät muutaman kiinteän pituuden välillä eivätkä vaihtele sattumanvaraisesti.

Miksi 2:1-lepatus jää niin usein huomaamatta

150:n taajuudella lyöntien väliin jää vähän tilaa. Yksi lepatusaalto osuu juuri ennen QRS:ää ja näyttää P-aallolta, toinen piiloutuu T-aaltoon. Liuska menee silloin läpi sinustakykardiana tai SVT:nä. Useamman kytkennän katsominen auttaa, samoin kaikki, mikä hetkeksi hidastaa johtumista eteis-kammiosolmukkeessa. Sitä tehdään joskus tarkoituksella, jotta lepatusaallot saataisiin esiin.

Mitä pulssikäyrät näyttävät

Monitori antaa EKG:n lisäksi toisenkin vihjeen. Eteisvärinässä lyönnit tulevat satunnaisin välein, joten sydän täyttyy epätasaisesti: pitkän tauon jälkeinen lyönti pumppaa enemmän verta kuin aikaisin tuleva. Pletysmografia- ja valtimokäyrän korkeus vaihtelee siksi lyönnistä toiseen, ja osa lyhyistä lyönneistä tuskin näkyy (kuva tästä on sivulla näin luet potilasmonitoria). 2:1-lepatuksessa pulssiaallot ovat tasaisia, koska lyönnitkin ovat.

Harjoittele eroa

Rytmien tunnistaminen vahvistuu toistamalla. Simulaattorissa on molemmat rytmit: eteisvärinä epäsäännöllisine R-R-väleineen ja lyönnistä toiseen vaihtelevine pulssiaaltoineen sekä eteislepatus 2:1-johtumisella 150:ssä. Kouluttaja voi vaihtaa niiden välillä tai siirtyä sinusrytmistä kumpaan tahansa ja kysyä ryhmältä, mitä juuri tapahtui. Kaikki rytmit on kuvattu EKG-simulaattorin sivulla.