Elvytyskoulutus

ACLS-megacoden ajaminen, kun monitori ei koskaan paljasta diagnoosia

Megacode-asema ei varsinaisesti arvioi, osaako kokelas nimetä rytmin. Se arvioi, viekö kokelas algoritmin läpi ääneen ja oikeassa järjestyksessä ja huomaako hän, että potilas on muuttunut, vaikka kukaan ei sano sitä.

Potilassimulaattorin tabletinäyttö, jossa näkyy EKG-rytmi megacode-harjoituksen aikana

Mitä megacode todella testaa

Megacodessa yksi kokelas joutuu yksin simuloidun sydänpysähdyksen eteen, kun arvioija tarkkailee ja tavallisesti toinen henkilö ohjaa monitoria kokelaan näkymättömissä. Varsinainen pointti ei ole niinkään EKG. Kokelas, joka osaa luetella jokaisen rytmin nimen ulkomuistista, voi siltikin reputtaa megacoden, jos hän ei tarkista pulssia, jättää rytmin uudelleenarvioinnin väliin tai hiljenee juuri siinä hetkessä, kun arvioijan on kuultava päätös ääneen sanottuna. Rytmi on vain laukaisin; järjestys, ajoitus ja se, mitä oikeasti sanotaan ääneen, on se, mitä arvioidaan.

Sama asema, kaksi nimeä

Yhdysvalloissa tätä kutsutaan ACLS-megacodeksi, ja se ajetaan American Heart Associationin sydänpysähdysalgoritmin mukaan. Australiassa ja Uudessa-Seelannissa vastaava asema kuuluu ALS-kurssiin, joka pohjautuu ANZCORin ohjeistukseen, ja useimmat kouluttajat siellä eivät käyttäisi koskaan sanaa "megacode", vaikka asema näyttää lähes identtiseltä: yksi kokelas, yksi simuloitu pysähdys, yksi arvioija tarkistuslistan kanssa. Molemmat versiot jakavat ensimmäisen päätöksen samalla tavalla, defibrilloitava rytmi vai ei, ja molemmissa paineluelvytys etenee kahden minuutin jaksoissa, joiden lopussa tarkistetaan rytmi ja pulssi. Muutama yksityiskohta lääkkeiden annostusajoituksessa eroaa näiden kahden ohjeistuksen välillä, mutta itse asema, ja käytännössä kaikki alla, toimii samalla tavalla kummassa tahansa.

Rytmisekvenssi, jonka megacode-asema oikeasti ajaa

Tyypillinen sekvenssi alkaa defibrilloitavasta rytmistä, kammiovärinästä tai pulssittomasta VT:stä, jolloin ensimmäinen testattava asia on, tunnistaako kokelas sen defibrilloitavaksi ja saa iskun annettua pysäyttämättä paineluelvytystä sen vuoksi. Iskun ja kahden minuutin elvytysjakson jälkeen monet asemat vaihtavat ei-defibrilloitavaan rytmiin, PEA:han tai asystoleen, juuri siksi, että oikea vastaus kääntyy päälaelleen: ei iskua, jatka painelua, anna seuraava adrenaliiniannos ja ala luetella korjattavissa olevia syitä ääneen. Asema, joka ei koskaan tee tätä vaihtoa, testaa vain puolet algoritmista. Osa skenaarioista menee pidemmälle ja palauttaa rytmin kohti jotain, joka muistuttaa verenkierron palautumista, ROSCia, tai antaa kokelaalle pysähdyksen jälkeisen bradykardian tai takykardian nähdäkseen, lopettaako kokelas painelun ja siirtyy ROSCin jälkeiseen hoitoon sen sijaan, että jatkaisi elvytystä potilaalla, jolla on jo pulssi.

Miksi vaihto tapahtuu juuri siinä kohdassa

Rytmin vaihdon ei pitäisi osua kohtaan, joka sattuu sopimaan monitoria pitävälle henkilölle. Se osuu rytmi- ja pulssintarkistukseen, hetkeen, jonka molemmat algoritmit ovat jo aikatauluttaneet kahden minuutin jakson loppuun. Skenaariota ohjaavan henkilön tarvitsee pitää omaa ajastinta painelujaksolle, monitorista riippumatta, ja rytmiä pitäisi vaihtaa vain tässä tarkistuskohdassa, aivan kuten todellinen sydänpysähdys paljastaa seuraavan rytminsä vain, kun joku oikeasti tarkistaa sen. Rytmin vaihtaminen kesken jakson, tai kahden minuutin merkin ohittaminen, rikkoo sen yhden realismin palan, jonka varaan koko asema nojaa.

Mitä kokelaan täytyy sanoa, ei vain tehdä

Ääneen puhuminen painaa megacodessa yhtä paljon kuin itse toimet, koska arvioija voi arvioida vain sen, mitä hän kuulee. Kokelaan pitäisi sanoa rytmitulkintansa ääneen sillä hetkellä, kun hän näkee sen, defibrilloitava tai ei, pyytää jokainen toimenpide ääneen sen sijaan, että tekisi sen hiljaa, latauksen, kaikkien poistumisen, iskun antamisen, painelun jatkamisen, seuraavan lääkkeen pyytämisen, ja ilmoittaa, kun kahden minuutin jakso on päättymässä. Kokelas, joka lukee rytmin oikein, tekee kaikki oikeat päätökset ja sanoo niistä tuskin mitään ääneen, epäonnistuu silti aseman varsinaisessa tarkoituksessa, joka on tarkistaa, osaako joku johtaa elvytystä, jota muut voivat seurata, ei vain ajaa sitä omassa päässään.

Miksi elävä monitori voittaa tulostetun nauhan tai diaesityksen

Tulostettu EKG-nauha tai diaesitys näyttää saman rytmin riippumatta siitä, mitä kokelas tekee, mikä muuttaa aseman muistikokeeksi päätöksentekokokeen sijaan. Puhelimella ohjattu monitori antaa skenaariota ohjaavalle henkilölle mahdollisuuden pitää rytmin vakaana niin pitkään kuin kokelaan toiminta sen oikeuttaa, ja vaihtaa sen vain oikeassa tarkistuskohdassa, aivan kuten todellisen potilaan rytmi ei muutu siksi, että joku kääntää oppikirjan sivua. Näyttö ei koskaan tulosta rytmin nimeä, niin kokelaan on luettava taajuus, säännöllisyys ja QRS:n muoto suoraan käyrästä, saman taidon, jota 22 rytmin EKG-kirjasto on tarkoitettu harjoittamaan myös megacode-aseman ulkopuolella.

Missä kokelaat jäävät kiinni

Sama ansa toistuu megacode-asemilla kerta kerran jälkeen: rytmintarkistus osuu PEA:han, nauha näyttää järjestäytyneeltä ja taajuus näyttää lähes normaalilta, ja kokelas, joka on kohdellut "normaalin näköistä taajuutta" rauhoittavana, kutsuu sitä joksikin muuksi kuin se on. PEA on rakennettu jäämään huomaamatta juuri näin, ja siksi osa asemista sisällyttää sen tarkoituksella sen sijaan, että ajaisi vain selvää suoraa viivaa asystolessa. Toinen yleinen sakkauskohta tulee, kun kouluttaja lisää AV-katkoksen tai leveän QRS-rytmin kesken sekvenssin nähdäkseen, häiriintyykö kokelas jahtaamaan diagnoosia sen sijaan, että pitäytyisi algoritmissa, joka on hänen edessään. AV-katkosten harjoittelu erikseen, megacoden paineen ulkopuolella, on se, mikä tekee tällaisesta yllätyksestä skenaarion keskellä selvitettävän sen sijaan, että se suistaisi kokelaan raiteiltaan.

Debriefing ilman keksittyä arvosanaa

Tällä sivulla ei anneta yleispätevää numeroarvosanaa megacoden läpäisemiseksi, koska oikeasti merkitsevä arvosana kuuluu akkreditoidulle kurssille, joka on antanut tarkistuslistan. Se, mitä kannattaa tarkkailla riippumatta siitä, millainen lomake arvioijalla on kädessään, on yksinkertaisempaa: kutsuiko kokelas rytmin oikein ja ääneen jokaisella tarkistuksella, vastasiko toimenpide sitä algoritmin haaraa, jota rytmi todella vaati, venyikö tai lyheni kahden minuutin jakso koskaan kenenkään huomaamatta, ja huomasiko kokelas käänteen kohti ROSCia sen sijaan, että jatkaisi painelua potilaalla, jolla oli jo pulssi takaisin. Näiden neljän kohdan ympärille rakennettu debriefing toimii, oli kurssi ACLS, ALS tai mikä tahansa muu, ja juuri tätä megacoden versiota tämä sivu on tehty auttamaan sinua harjoittelemaan.

Usein kysytyt kysymykset

Mitä eroa megacodella ja tiimin elvytysharjoituksella on?

Megacodessa yksi kokelas vie elvytysalgoritmin läpi yksin, kun arvioija antaa pisteet. Tiimiharjoitus ajetaan koko tiimillä ja jaetuilla rooleilla, painelu, ilmatie, kirjaaminen, tiiminjohtaja, sen sijaan, että testattaisiin yhden henkilön omaa järjestystä.

Milloin kouluttajan pitäisi vaihtaa rytmi megacoden aikana?

Rytmi- ja pulssintarkistuksessa, hetkessä, jonka molemmat algoritmit, ACLS ja ALS, ovat jo aikatauluttaneet kunkin kahden minuutin elvytysjakson loppuun, ei milloin tahansa, kun se sattuu sopimaan monitoria pitävälle.

Voiko Potilassimulaattori ajaa koko megacode-rytmisekvenssin?

Kyllä. Valitse alkuun defibrilloitava rytmi, vaihda ei-defibrilloitavaan seuraavassa rytmintarkistuksessa, ja palauta se kohti ROSCia muistuttavaa tilaa, kun skenaario sitä vaatii, kaikki niin, että mikään rytmin nimi ei koskaan näy näytöllä.

Päivitetty